13.11.2001

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 20.6.2000

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli tuonut maahan suuren määrän erittäin vaarallista huumausainetta. A:n Virosta Suomeen kuljettaman auton, jonka matkustajana oli ollut B, renkaista oli tullin tarkastuksessa löytynyt 3 664 grammaa amfetamiinia, 65 ekstaasitablettia ja 2,2 grammaa hasista. Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 50 luvun 2 §:n nojalla törkeästä huumausainerikoksesta 6 vuodeksi vankeuteen.

B oli kertonut, että hänen tätinsä, joka oli A:n avovaimo, oli kysynyt häneltä, lähtisikö hän matkalle. B:lle oli luvattu maksaa matkalippu ja ruoat sekä 1 000 Viron kruunun palkkio. B:tä oli epäilyttänyt, miksi hänelle maksetaan palkkio, minkä vuoksi hän oli kysynyt, liittyykö matkaan laitonta. Saatuaan kieltävän vastauksen B oli lupautunut matkalle, koska hänen taloudellinen tilanteensa oli huono. A oli pyytänyt B:tä ottamaan myös lapsensa mukaan matkalle.

Käräjäoikeus lausui, että B:n oli täytynyt tietää, ottaen huomioon A:n henkilökohtaiset olosuhteet, matkavalmistelut ja matkan jälkeen luvattu palkkio, että matkan tarkoituksena oli tuoda huumausaineita Suomeen. B oli edistänyt A:n rikosta tulemalla 1 000 kruunun palkkiota vastaan mukaan henkilöautolla Suomeen. B:n mukanaolo A:n matkakumppanina autossa oli tarkoitettu vähentämään tarkastusriskiä tullissa antamalla vaikutelman, että kyseessä oli lomamatkalle Suomeen tuleva pariskunta.

B:llä oli näin ollen ollut sellainen tietoisuus huumeista ja matkan tarkoituksesta, että hän oli avunantajana osallistunut A:n tekoon. Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus otti huomioon, että B oli 20-vuotias, että hänen tätinsä oli pyytänyt häntä matkalle ja ettei ollut näytetty, että B olisi ollut tarkkaan selvillä A:n teon yksityiskohdista. Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi B:n rikoslain 50 luvun

2 §:n ja 5 luvun 3 §:n nojalla avunannosta törkeään huumausainerikokseen 3 vuodeksi vankeuteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kimmo Mikkola.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.12.2000

Hovioikeus, jossa B haki muutosta, totesi, että B:lle oli luvattu kysymyksessä olevasta matkasta 1 000 Viron kruunun palkkio edellytyksellä, että se maksetaan vasta matkan jälkeen. B oli itse kertonut epäilleensä matkan tarkoituksen olleen laiton. Lisäksi B oli kertonut hänen käsityksensä olleen, että A oli työtön. Ottaen siten huomioon luvatun palkkion suuruus, sen maksamisen ajankohta sekä B:n oma epäilys matkan tarkoituksesta, hovioikeus katsoi, että B:n oli täytynyt mieltää matkan rikollinen tarkoitus ja hänen oman toimintansa rikosta edistävä merkitys. B oli suhtautunut näihin seikkoihin hyväksyvästi tai ainakin välinpitämättömästi. Hänellä oli siten ollut tahallisuuden edellyttämä tietoisuus rikokseen liittyvistä seikoista. Edelleen B:n oli katsottava suhtautuneen hyväksyvästi tai ainakin välinpitämättömästi huumausaineiden määrään ja laatuun. Näin ollen hovioikeus katsoi B:n syyllistyneen avunantoon törkeään huumausainerikokseen riippumatta siitä, oliko hänellä ollut tarkka tieto rikoksen yksityiskohdista. Ottaen kuitenkin huomioon B:n osuuden kysymyksessä olevassa rikoksessa ja siitä ilmenevän B:n syyllisyyden hovioikeus alensi B:lle tuomitun rangaistuksen 2 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Riikonen, Aino Virkkunen (eri mieltä) ja Tapani Koskimäki. Esittelijä Paula Helin.

Hovioikeudenneuvos Virkkusen lausui, että hän oli enemmistön perusteluista ilmenevällä kannalla siltä osin kuin oli kysymys B:n tietoisuudesta matkan tarkoituksesta ja hänen toimintansa rikosta edistävästä vaikutuksesta. Virkkunen katsoi kuitenkin, että avunantajan tahallisuuden tulee ulottua rikoksen törkeysasteeseen ja että näyttötaakka on myös tältä osin syyttäjällä. Asiassa ei ollut näytetty B:n tienneen vuokratun auton renkaisiin kätkettyinä olleiden huumausaineiden laatua ja määrää, eikä hänen syykseen siten voida lukea avunantoa törkeään huumausainerikokseen. Näillä perusteilla Virkkunen tuomitsi B:n rikoslain 50 luvun 1 §:n ja 5 luvun 3 §:n nojalla avunannosta huumausainerikokseen 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte B:tä vastaan hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen (eri mieltä), Kari Raulos, Mikko Tulokas (eri mieltä), Pertti Välimäki ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Markku Vuorela (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Vuorela: Korkein oikeus todennee, että B on pyydetty mukaan matkalle Suomeen melko uudella autolla, jonka vuokraamiseen työttömäksi tietämällään A:lla ei voinut olla varoja. B:lle on luvattu matkasta kulujen korvaamisen ohella rahapalkkio, joka kuitenkin olisi maksettu vasta matkan jälkeen.

Näistä seikoista B:n on täytynyt ymmärtää, että A:n matkalla oli rikollinen tarkoitus ja että B:n mukaantulon merkitys oli luoda kuva matkalla olevasta perheestä maahantulon helpottamiseksi. B:tä oli pyydetty ottamaan mukaan myös pieni lapsensa, mikä ei ollut kuitenkaan toteutunut passin puuttumisen vuoksi. B:tä on jo ennen matkaa lähinnä rahapalkkion vuoksi epäilyttänyt matkan tarkoitus, mutta hän on matkaan kuitenkin suostunut, koska tarvitsi rahaa.

Lähtiessään näissä olosuhteissa matkalle B on tietoisesti edistänyt A:n rikosta. Vaikka B ei ole nähnyt auton renkaisiin piilotettuja huumeita, B:n on täytynyt järjestelyjen perusteella ymmärtää, että A oli tavoitellut huomattavan suuren huumausainemäärän maahantuontia. Suhtautuessaan näin hyväksyvästi tai välinpitämättömästi A:n rikokseen B on syyllistynyt hänen syykseen luettuun rikokseen. Korkein oikeus ei muuttane hovioikeuden tuomiota.

Oikeusneuvos Tulokas: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Suhonen: Rikoslain 5 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan avunannosta tuomitaan muun muassa se, joka toisen rikosta tehdessä tai sitä ennen on neuvolla, toimella tai kehotuksella tekoa edistänyt. Asiassa on siten ensin ratkaistava, onko B:n toiminta edistänyt A:n tekoa mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla. A on tuonut autolla Virosta Suomeen suuren määrän erittäin vaarallista huumausainetta. B on tuolloin matkustanut A:n pyynnöstä tämän autossa yhdessä siten, että he ovat näyttäneet pariskunnalta. Näin B:n mukanaolo on vähentänyt A:n riskiä joutua tullitarkastukseen ja paljastua huumausaineiden maahantuonnista. B:n toiminta voi siten tulla rangaistavaksi avunantona.

Rangaistava avunanto edellyttää tahallisuutta. Arvioidessani kysymystä B:n tahallisuudesta totean seuraavan.

A on luvannut korvata B:n matkasta ja Suomessa oleskelusta aiheutuneet kulut. B:lle on luvattu 1 000 kruunun rahapalkkio, joka maksettaisiin vasta matkan jälkeen. B:tä on pyydetty ottamaan mukaansa myös pieni lapsensa, mikä kuitenkaan ei ollut mahdollista passin puuttumisen takia. Matkaan on lähdetty B:n käsityksen mukaan työttömän A:n matkaa varten vuokraamalla uudehkolla autolla. Noin kuukautta aikaisemmin B oli matkustanut samalla tavalla A:n kanssa Suomeen. Katson, että kerrotuissa olosuhteissa B:n on täytynyt tietää, että A tuo maahan jotain laitonta. B on tekohetkellä ollut vasta 19-vuotias ja pienen lapsen äiti. A:n ei ole edes väitetty olleen tekemisissä huumausaineiden kanssa ennen nyt kysymyksessä olevaa ja mahdollisesti edellä tarkoitettua huhtikuussa 1999 tehtyä Suomen matkaa. Tästä huolimatta katson edelleen, että B:n on matkan järjestelyjen ja kustannusten sekä luvatun palkkion perusteella täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että A on salakuljettamassa Suomeen huumausaineita sekä että kysymyksessä ei voinut olla muu kuin suuri määrä huumausainetta. Tällä perusteella katson, että B on syyllistynyt alempien oikeuksien hänen syykseen lukemaan avunantoon törkeään huumausainerikokseen.

B:n osallisuus on ollut vain autossa mukana matkustamista. Kun B:llä ei ole näytetty olleen edellä todettua tarkempaa tietoa huumausaineiden laadusta tai määrästä, katson, että hovioikeuden tuomitsema rangaistus on alennettava 1 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeutta.